JEESUS SANOO: MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ (JOH. 14:6)

Annoin elämäni Jeesukselle vuonna 1987. Sitä ennen kävin sunnuntaisin kirkossa ja keskiviikkoisin Raamattuluennoilla. 80-luvun puolivälissä laskeutui sydämeeni ajatus pohtia, mitä totuutta on tieteessä. Samanaikaisesti suoritin erikoistumistenttiä, joten tarjoutui oiva mahdollisuus pohdintoihin. Tutkinnon suoritettuani eräänä iltana kotona näin mielessäni kuvan: Jumala veti altani maton ja putosin syvään, pimeään kuiluun. Ymmärsin, ettei elämäni perustunut totuudelle. Ahdistuin ja ajattelin, että ellei ole olemassa absoluuttista totuutta, en jaksa elää suhteellisten totuuksien maailmassa. Seuraava ajatukseni oli, jospa Jeesus on se totuus, jolle voi elämänsä rakentaa.

Jatkoin etsimistä. Alkuvuonna 1987 menin yhteiskristilliseen tilaisuuteen. Katselin ympärilleni, kuinka uskovat ihmiset lauloivat ja ylistivät Herraa. Ihmettelin mielessäni, miten he ovat erilaisia kuin minä. Silloin Pyhä Henki sanoi minulle: ”Sinä et ole luovuttanut minulle koko sydäntäsi”. Kotona illalla Pyhä Henki sanoi minulle uudelleen: ”Sinä et ole luovuttanut minulle koko sydäntäsi”. Sielunvihollinen sanoi: ”Ajattele mitä sukulaisesi, ystäväsi ja työtoverisi sanovat, jos sinä tulet uskoon”. Näin sydämessäni kuvan, katselin kuin filminauhaa. Istuin tyhjässä kirkon penkissä. Vuodet kuluivat. Etsin koko ajan jotakin, mutta en löytänyt mitään. Samalla tunsin musertavaa autiutta sydämessäni. Ratkaisu oli helppo. Sanoin itselleni: ”En voi elää tällaisessa tyhjyydessä.” Polvistuin ja sanoin: ”Herra Jeesus, annan sinulle koko sydämeni, maksoi mitä maksoi.”

Seuraavana päivänä menin postilaatikolle. Postilaatikossa oli Herää Valvomaan -lehti. Sen kannessa oli kuvattu ristillä kuoleva Jeesus. Katsoin kuvaa ja se mursi sydämeni. Jälleen Pyhä Henki puhui minulle. Hän sanoi minulle: ”Jos olisit edellisenä iltana tehnyt toisenlaisen ratkaisun, sinulla ei olisi koskaan enää ollut mahdollisuutta tulla uskoon. Olisit hylännyt omien syntiesi takia kuolleen Jeesuksen.” Samanaikaisesti koin, kuinka Jumala laski syvän rauhan ja ilon sydämeeni. Matkalla kiitin sydämessäni: ”Kiitos Jeesus, että saan olla uskossa!” Tämän jälkeen olen kokenut, kuinka Pyhä Henki on avannut minulle Raamattua. Myöhemmin Hän johdatti minut kasteelle ja seurakuntaan. Jumala on ollut uskollinen ja armollinen.

Oman elämänkokemukseni, ja lukuisten kuulemieni ihmiskohtaloiden kautta olen kerta toisensa jälkeen tullut siihen tulokseen, että paras perusta ihmisen elämälle on Jumalan Sana – Logos – Jeesus Kristus. Miksi? Siksi, koska Jumala on rakkaus. Perustana eivät ole ihmisen omat ponnistukset, suoritukset tai ansiot. Jumalan rakkaus etsii epäonnistunuttakin, kurjintakin, syvälle synteihinsä vajonnutta ihmistä. Jokainen ihminen on äärettömän arvokas – Kristuksen, Jumalan Pojan veren hinta.

Kun ihminen antaa elämänsä Jeesukselle, Raamattu sanoo Jumalan ilolla iloitsevan hänestä (Sefanja 1:17). Hänen tahtonsa on hyvä ihmistä kohtaan. Jumalan palvelija Mooses sanoi erämaassa Herralle: ”Olenko minä tämän kansan äiti tai isä, kun käsket minun kantamaan sitä sylissäni, niin kuin hoitaja kantaa imeväistä lasta?” Vähän ennen kuolemaansa jäähyväispuheessaan Mooses sanoi Israelin kansalle: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.”

Minkä turvan antaakaan Jumalan Sana elämään! Kärsimystenkin keskellä voi luottaa: Isä tietää ja näkee tien, vaikka me emme aina tiedä ja näe tietä.